Aika vuodesta jolloin idylli joulussa kaikilla olisi hauskaa, kaikki olisivat anteliaita ja kohteliaita. Noh kuulostaahan se pirun hyvältä korvaan, mutta… Aloitin nyt tämän blogittelun. Aika ehkä siksi, että oikeasti itse koen joulun liian kaupalliseksi, tylsäksi juhlaksi. On se kivaa olla oman perheen kanssa, syödä, saunoa ja katsella takkatulta lahjoja jakaessa. Kuitenkin itse en ole jouluihminen, vaikka sen voisi asumistyylistäni nytkin ajatella päinvastoin. En ole kuitenkaan mikään kyyninen joulunmurhaaja.

Se mitä höpöttelen lähes päivittäin blogissani, koskee usein trendejä, omaa tyyliäni, sisustusta, ruokaa tai ihan omia tekojani ja mietteitäni ja mielipiteitäni. En halua kenenkään tulevan arvostelemaan miten kirjoitan, tai mitä. This is me!

Where the hell I am going- kyseenalainen blogi nimi, mutta noh meinaan jokaista sanaa. Oikeesti mihin oon menossa. Oon etsiny omaa tyyliäni vuosia ja vieläkään ei ihan 100% nappaa ja se mitä aijon elämälläni tehdä on yksi suuri mysteeri. Suurin mysteeri on se, mitä ihmettä maailmalla tapahtuu.
”En tiedä kuka olen, mutta en ole varma haluanko edes tietää!” Lausahdus on ollut mottoni jo vuosia. En nyt meinaa sitäkään, että en tunne itseäni ja olen aivan hukassa elämässäni, ei ei ei. Opiskelen ja elän päivä kerrallaan, rakastan ostoksilla oloa, kavereiden kanssa hönöilyä, juhlimista ja myös ihanan ihmisen kainaloon käpertymistä ja tehdä ei mitään. Ruoka taas on one of my passions, ja koen sen olevan osa minun elämää, tosin ihan amatööri kotikokkailun mielessä.

Anyways. Hyppään aivan eri asiaan ja taas siihen jouluun. Olen jo ilmaissut mielipiteeni joulusta, mutta kuitenkin  odotan huomista ja aijon tänään nukkua mukavat ja etenkin pitkät yöunet, että huomenna jaksan puuhata mm. ei mitään. Kun aina ajatellaan, sitä että kaikkien mielestä on kiva antaa lahjoja, vaikka olen sitä mieltä, että suurin osa näin sanovista rakastaa lahjojen saantia enemmän, väitän että itse nautin paaaljon enemmän antamisesta. Aina kun ostan lahjan, näen niin vahvasti sen ihmisen siinä, että käytännössä en tunne meneväni lahjan suhteen vikaan. Usein keksin myös nopeasti mitä ostan. Se, että en oikeestaan tykkää mistään suprise-jutuista on totta. Lahjat, yllärisynttärit ja sellaset not my thing. Yllätys synttäreissä on se ihanaa, että huomaa kavereiden nähneen vaivaa ja sitä, että merkitsee oikeasti heille jotain, mutta still not my thing! En pidä varmaan tälläsistä, koska olen nuorempana usein pettynyt useisiin lahjoihin ja yllätyksiin, jolloin toivon että enää ei tulisi tilanteita ”Ooh ihana lahja, pläplä”, kun oikeasti mietin ”Seriosly, are you kidding me, ei näytä yhtään multa!!!” Jep… Harva tietää ja tuntee mun tyyliä tai muuten oon vaan perhanan valikoiva, että ei sellaset vaan natsaa. Arvostan kuitenkin eleitä ja pieni lähes arvoton lahja merkkaa mulle yleensä paljon enemmän.  Toivon että munlaisii ei olis kamalasti, koska kuulosta omaankin korvaan vähän kitkerältä, mutta what I can do about it… NOTHING!

HEI joulut kaikille ja palailen varmaan huomenna… Silloin olis luvassa kunnon postaus ja vähän jouluruoka juttuja!


” You can’t never love too much”

Tervetuloa Blogit.fi blogiin. Tämä on ensimmäinen artikkelisi. Muokkaa tai tuhoa tämä ja aloita bloggaaminen